IMG_3430.JPG

Heippa!
Tervetuloa blogiini. Jätäthän jäljen käynnistäsi vaikka kommentin muodossa :)

Onnellisuudesta

Onnellisuudesta

Syvälliselle linjalle kun kerran päästiin, niin jatketaan samaa rataa. Samalla, kun olen todennut, että en pärjää elämässä, ellen ala vihdoin riittää itselleni myös puutteeni hyväksyen, olen myös pohtinut sitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää, ja mistä onnellisuus on kotoisin. 

Joskus aiemmin, vieläkin kenties välillä, olen kuvitellut, että onnellisuus on jotain, mitä voi ostaa rahalla. Olen kuvitellut, että onnellisuus olisi jotain, minkä voisi nähdä ulkoa päin. Olen kuvitellut, että olisin onnellisempi, jos asuisin hienommassa asunnossa, ajaisin hienommalla autolla, eläisin jollain tasolla kadehdittavampaa tai erikoisempaa elämää tai voisin ostaa kaupasta kaikki ne tavarat, mihin edes jollain tasolla isken silmäni. Olen elänyt osittain pelottavassa materialismin kuplassa, jossa ihmisen arvo ja onnellisuus määrittyy sen perusteella, miltä hän näyttää ja mitä hän omistaa. 

Kuitenkin, kun mietin itseäni ja niitä tilanteita, milloin olen itse kokenut itseni onnellisimmaksi, esiin nousee hetkiä, jotka liittyvät kaikkeen muuhun kuin materiaan tai mahdollisesti muiden ihmisten hienoina pitämiin asioihin. 

Kaksi isoa onnellisuuden hetkeä liittyy terveyteen.

Loukkaannuin pahasti vuonna 2010 ja kuulin lääkäriltä ennen leikkausta sanat, ettei hän voi luvata, että esimerkiksi juoksisin jalallani enää ikinä. Kuntoutuksen aikana jouduin opettelemaan kaiken kävelystä tai pyörän kammen pyörittämisestä lähtien uudelleen. Hetki, jona otin ensimmäiset varovaiset askeleet leikkauksen jälkeen ilman keppejä tai tukea, on todennäköisesti ikuisesti mielessä. Viime vuoden tammikuussa puolestaan olin ollut sairaalasta kotona kolme viikkoa maattuani siellä johdoissa kiinni melkein kuukauden päivät, ja koitti päivä, jona menin lääkärin vastaanotolle kuulemaan sydämen tilanteesta päivitystä ja lääkäri lausui maailman parhaat sanat: "Kuvissa tai käyrissä ei näy mitään, mikä viittaisi siihen, että tästä jää sydämeesi pysyviä jälkiä ja tulet todennäköisesti toipumaan tästä täysin". 

Onnellisuus on ollut läsnä myös usein urheilun parissa

Entiselle kilpaurheilijalle epäloogisesti en ole koskaan ollut hirveän kilpailuhenkinen, vaan nauttinut kisoissa käymisestä ehkä eniten sen takia, että ne ovat olleet myös sosiaalisia tilanteita ja toisaalta vieneet katsomaan paikkoja, joihin ei ehkä muuten olisi tullut koskaan mentyä. Vaikka joskus olen jotain voittanutkin, en oikeastaan muista voittoihin tai muihin menestymisiin liittyneen ikinä kovin kokonaisvaltaista onnellisuuden aaltoa. Enemmänkin urheiluun liittyvät onnellisuuden hetket ovat niitä, kun olen kiivennyt pyörällä ja jalkaisin vuoren päälle katsomaan maisemia ja esimerkiksi siihen päivään, kun palasin takaisin pyöräkisoihin keväällä 2011 9kk sen polvileikkauksen jälkeen, jonka piti lopettaa kaikki urheileminen. Arkinen onnellisuus on monesti sitä, että on yksin ulkona, aurinko paistaa, jalka on hyvä ja voisi jatkaa lenkkiä loputtomiin tai kiipeää jonkun ekstramäen ihan vain siksi, että haluaa päästä näkemään, mitä sen rinteen toiselta puolelta avautuu. 

Onnellisuus asuu elävissä olennoissa.

Vaikka olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisen on vaikeaa löytää onnellisuutta ilman muita eläviä olentoja, kumpuaa onnellisuus meistä jokaisesta itsestään. Olen hyvin onnellinen useimmiten silloin, kun saan olla yksin, tehdä omia juttujani ja omaan tahtiini ilman, että tarvitsee puhua tai kuunnella mitään tai ketään. Mutta väitän, että nämä omat hetket eivät tuntuisi puoliksikaan niin arvokkailta tai onnellisilta ilman tietoa siitä, että kun palaa kotiin tai muiden ihmisten pariin, niin palaa ihmisten luokse, joiden kanssa on hyvä olla. Onnellisuus on minulle sitä, että voin olla yksin, mutta voin olla myös muiden ihmisten kanssa.

Kirjoitin ylle onnellisuuden asuvan elävissä olennoissa, koska yksi isoimmista onnellisuuden lähteistä elämässäni on koira. Arkipäivän onnentunteita koen joka kerta tullessani kotiin, kun ovelle juoksee vastaan näkemisestäni iloinen musta jättipentu. Sen riemu on yhtä suuri, olin sitten ollut tien toisella puolella olevassa lähikaupassa 5 minuuttia tai useamman päivän poissa jossain reissussa. Niin kauan kuin muistan, olen halunnut koiran. Syyskuussa sain parhaan mahdollisen, joka tekee minut onnelliseksi joka päivä.

Onnellisuus on vapautta ja mahdollisuuksia

Olen onnellinen, koska saa tällä hetkellä toteuttaa unelmiani. En väitä, että olisin onnellinen joka hetki, kun tuijotan konetta töissä enkä väitä, että Kokkola tuntuisi joka päivä juuri siltä paikalta, missä olen aina halunnut asua. Mutta olen onnellinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Samalla olen onnellinen siitä, että olen oppinut käsittelemään elämää, ainakin ajoittain, sen tarjoaminen vapauksien kautta. Elämä on oikeasti aika hienoa, kun antaa itselleen luvan nauttia juuri niistä asioista, mistä aidosti nauttii, eikä tee väkisin asioita, joista ihmisten/naisten/aikuisten niinsanotusti kuuluisi nauttia.

Onnellisuus on pieniä asioita

Onnellisuuden tunteen voi jonain päivänä aiheuttaa autossa kyytiinhyppäävää odottava penkinlämmitys. Tuossa penkinlämmityksessä näyttäytyy toisen ihmisen ajattelu, välittäminen ja aito halu tuottaa toiselle hyvä mieli. Penkinlämmitin kertoo kyytiläiselle, että kuski ajatteli häntä ja halusi, että hänen olisi mukava tulla kyytiin. Kun penkinlämmitin huutaa ”ajattelin sinua”, olen onnellinen.

”Nyt en hetkeen ota itselleni mitään tavoitteita..”

riitänkö?

riitänkö?