IMG_3430.JPG

Heippa!
Tervetuloa blogiini. Jätäthän jäljen käynnistäsi vaikka kommentin muodossa :)

”Nyt en hetkeen ota itselleni mitään tavoitteita..”

... ja kuinkas sitten kävikään.

Eli yhtäkkiä olen sijoittanut nimeni osallistujalistaan, johon olen jo monta vuotta haaveillut sen ilmestyvän. Osallistujalista kuuluu tapahtumalle ja matkalle, josta selviytyjät voivat virallisesti kutsua itseään ultrajuoksijoiksi eikä ihan miksi tahansa ultrajuoksijoiksi vaan tunturiultraajiksi. 

 Hikinen fiilis kevään tokan virallisen pitkän polkulenkin jälkeen  

Hikinen fiilis kevään tokan virallisen pitkän polkulenkin jälkeen  

Tuntien vamma- ja sairasteluhistoriani, urheilutaustani ja kevättalvisen tilanteeni, en ehkä ole ihan se ensimmäinen ihminen, josta ollaan tekemässä kuuden viikon päästä ultrajuoksijaa, mutta ainakaan tässä ei ole ylimääräistä aikaa stressata, hioa treenaamista, rikkoa jalkoja juoksemalla liikaa tai tehdä mitään muitakaan taikatemppuja, vaan luomani strategia on tehdä kuten tänä keväänä tähänkin asti ja mennä sään, iltarastikalenterin ja fiiliksen mukaan päivä kerrallaan eteenpäin.

 

Mietin pitkään, tunnustanko julkisesti, että kalenterissa lukee nyt la 14.7. kohdalla tikkukirjaimilla NUTS YLLÄS PALLAS, mutta nyt se on tehty. Varpaatkin ristissä toivon, ettei paha karma iske tällä kertaa ja pääsisin toteuttamaan tämän ison unelman ehjänä, terveenä ja hyvällä mielellä. Jos ja kun kaikki menee hyvin, seison la 14.7. klo 12.00 Pallaksella ja lähden matkaan kohti Enontekiön Hettaa satojen muiden juoksijoiden kanssa. Maali Hetassa sulkeutuu keskiyöllä, joten sitä ennen pitäisi olla selvinnyt 55km (todellisuudessa kuulemma lähemmäs 58km) matkasta yli tunturien ja Lapin erämaan.

 Toren kanssa katselemassa savolaismaisemaa Puijon laelta.

Toren kanssa katselemassa savolaismaisemaa Puijon laelta.

Nopealla laskutoimituksella 12h taivallus tarkottaisi n.13min/km vauhdilla etenemistä ja moinen kuulostaa omaan korvaan hyyyyyyyvin hitaalta, kun puhutaan kuitenkin juoksutapahtumasta. Sen verran ovat vuodet tuoneet kokemusta paitsi luonnossa liikkumisesta ja teknisistä maastoista, myös ihmiskropan - erityisesti oman - rajallisuudesta, että osaan jo ottaa huomioon, että varsinkin ensikertalaiselle, 55km matkalla voi tulla eteen aivan mitä tahansa.

Voi olla, että nautittu neste ei imeydy yhtään ja kaikki mitä syön, tulee oksennettua ulos hetken päästä ja kroppa tyhjenee energioista tyystin. Voi olla, että polvi kipeytyy jo parin ekan alamäen jälkeen. Voi olla, että kompastun ja telon itseni pientä nilkanmuljahdusta pahemmin. Voi olla, että kohtaan reitillä kanssajuoksijan, joka tarvitsee apuani pitkäänkin. Voi olla, että tapahtuu jotain sellaista, mihin en osaa edes mielikuvissani varautua. 

 Ase siihen, että jalat pysyvät nyt ehjinä: seisomatyön lopettaminen ja säännöllinen lenkkeily muutenkin kuin juosten. 

Ase siihen, että jalat pysyvät nyt ehjinä: seisomatyön lopettaminen ja säännöllinen lenkkeily muutenkin kuin juosten. 

En usko, että kauhuskenaariot välttäessäni käytän matkaan lähellekään tarjolla olevaa 12h aikaa, mutta en myöskään aio lähteä tavoittelemaan minkäänlaista aikaan, sijoitukseen tai porukoissa pysymiseen liittyvää tavoitetta. Toivon itselleni edes muutamaa suunnilleen samanvauhtista kaveria matkalle, mahdollisimman vähän itikoita, auringonpaistetta (saa hienompia kuvia!) ja juoksupäivänä yhteistyökykyistä kroppaa, joka ottaa vastaan juomat ja syötävät ja pitää jalat toimintakykyisinä maaliviivalle asti. Ennenkaikkea toivon kuitenkin tuolle heinäkuun lauantaille itselleni sellaista päätä, joka ei halua luopua unelmasta ja kannattelee läpi väistämättä eteen tulevien mustien hetkien.


 

Eugmo vandringsled

Eugmo vandringsled

Onnellisuudesta

Onnellisuudesta